39. PAKETTI POISSA!

Hups hups, piti kirjotella jo alkuviikosta kipsin poistamisreissusta, mutta en löytänyt muistikorttia, missä kuvat oli, niin nyt sitten vasta. Vajaa viikko sitten, eli maanantaina, poistetettiin toi mun kipsi ja nyt oon koittanut opetella tällä viikolla kävelemään. Maanantaina mentiin siis Jorviin ensin kipsin poistamiseen, josta kuvauksiin ja siitä sitten kirurgin puheille. Kirurgi katsoi taas kuvat, ja nilkka oli toipunut täysin ennalleen, vain pienet sirpaleet yhden murtuman vieressä jäivät merkiksi murtumasta. Polvi vielä tsekattiin, kun se on ollut vähän kipeenä, ja olihan se vähän "löysä" - voi kuitenkin johtua vain lihaskadosta ja käyttämättömyydestä. Parin kuukauden päästä jos vielä oireilee, niin katsotaan sitten uudestaan, eihän sekään siinä rytäkässä ihan ilman osumia selvinnyt.

Jätettiin maanantaina kepit pois, mutta mun tasapaino ja ylipäätään koko kävely oli niin hukassa, että oli pakko sitten keskiviikkona hakea kepit takaisin. Keppien avulla sain korjattua parissa päivässä tulleen nilkuttamisen ja väärän asennon pois, lähestulkoon normaaliksi. Nyt oon loppuviikon pikkuhiljaa jättänyt keppejä pois ja kaverien "fysioterapian" avulla oon saanut ilman keppejäkin kävelyn suht normaalin oloiseksi, hitaasti mutta varmasti - yhä edelleen.

Pohkeissa ei oo niin järkyttävää kokoeroa, mutta toi nilkka on aika söpö XD

Voin sanoa, että tän viikon tunteet on heitelleet onnen kukkuloilta epätoivon masennustiloihin. Nyt tosiaan siis alkaa pikkuhiljaa olemaan kävely normaalimpaa ja on tää helpottavaa tietää, että tää oikeesti voi toipua. Aluksi tuntu vaan jotenkin niin epätoivoselta ja mahdottomalta, nyt ollaan jo lähempänä "päämäärää" eli 31.5. Pykälä kerrallaan nyt kuntoutetaan, niin kaiken pitäisi sujua niin kuin on suunniteltu.

Nyt alkaakin olla nämä jalkanilkkapaketti -postaukset loppusuoralla, vihdoin, onhan tässä kaks kuukautta mennyt kohta, huuh... Alkaa varmaan teitäkin kyllästyttää! Kesäkuussa sitten viimestään uutta postausta kun takasin ratsailla. Pakko sanoa, että ei jaksais odottaa, on sen verran uutta virtaa saanu koko hommaan!

38. KAMERAMIEHEN ROOLISSA

Tänään ja huomenna mä oon lupautunu kuvaamaan tallilla järjestettävää istuntakurssia ja tänään tulikin vietettyä kameran takana semmoset 3 tuntia. Voin sanoa, että pikkuhiljaa alkaa siinä horisontti heittämään, kun lähinnä liinassahan noita pyöriteltiin! Hyödyllistähän se on muidenkin virheiden analysointi (kuulostipa pahalta), kun löytää samoja virheitä omasta ratsastuksesta. Kaiken lisäksi sattu aivan super kivat kelit tälle viikonlopulle ja ehkä saan siinä sivussa sitten vähän väriä pintaan. Päätin pitkästä aikaa myös ottaa meidän järkkärin tallille mukaan ja sainkin joitakin siedättäviä kuvia räpsästyä poneista tarhassa. Ois kyllä niin huippu se uusi, oma järkkäri, mutta kyllä tollakin pärjäillään.

Maanantaina - ♥ - on kipsin poisto ja oijoi kun nää viimeset päivät on olleet odottamisen tuskaa. Vihdoin, ihan oikeesti, vihdoin! Monet on sanonu mulle, että aijaa, nytkö jo ja voi kun tää aika on menny nopeesti. Uskokaa mua, ei oo menny nopeesti!! Toisaalta nyt viime päivinä en oo käyttänyt keppejä ollenkaan, joten arki on aika lailla alkanut olemaan normaalia.

Mua lähinnä naurattaa, kun mulla on vielä uggit + villasukat toukokuussa +20 lämmössä, mutta kun toi sairaalakenkä näyttäs vielä hirvittävämmältä conssin vieressä, niin taistellaan nyt viimeset päivät, vaikka tukalaahan tää on. Mitäsmitäs vielä, ainiin, sain kuvattua ekat jutut tonne Myynnissä osioon, jonka lisään heti tän postauksen jälkeen. Vielä ei oo kauheesti kamaa, mutta sit kun keksin, mitä kaikkea mulla on jäänyt komeroihin pölyttymään, niin laittelen sinne.

37. VARUSTEPOSTAUS

Erikoispostausehdotuksista ei oikeen mikään napannut (kiitos kuitenkin niistä), niin päätin sitten tehdä tän varustepostauksen, mitä joku aika sitten onkin toivottu. Muistin tossa samalla, että oon unohtanut kuvailla ne myytävät kamat ja huomasin, että niitä olikin enemmän kun yks huopa ja pintelit, hehe hups. Koitan ja sanotaan nyt, että lupaan laittaa ne tänne ensi viikolla viimeistään, mutta infoilen sitten tarkemmin.

Sitten vähän kuulumisia... mistäs sitä alottais, siitä on niin pitkä aika kun tänne oon ehtinyt tulla rustailemaan. No alotetaan vaikka siitä, että oon käynyt nyt pari kertaa siis tallilla ja lähinnähän se on ollut semmoista karvaturpien rapsuttelua ja tuntien kattelua, kun ei mua vielä voi ees hommiin laittaa. Oon vähän lahjonut ponia, katotaan sitten mikä on hyötysuhde, noei sentään!

Toisekseen oon alkanut nyt tällä viikolla kävelemään myös ilman keppejä - vaikkakin aika hankalaahan se on. Viimeksi tänne sanoin, että eipä tää tunnu paljookaa missään, niin nyt syön sanani... kämmenet, kyynärvarret ja polvet on kärsineet eniten, mutta jottei tää ois yhtä valitusta niin jätetään se valittelu pois. Enää reilu puoltoista viikkoa, niin saan tän kipsin pois, voitte vaan kuvitella kuinka ootan sitä kun kuuta nousevaa! Eipä kai mulla mitään ihmeempää nyt tällä erää, mun pitäs nyt vaan vielä jaksaa panostaa näihin kaikkiin viimesiin kokeisiin (+ 9 kansalliseen ja valtakunnalliseen kokeeseen) = mahdoton tehtävä. Kaikille yseille myötätuntoa, i can feel your pain. Koitetaan nyt kuitenkin!