Ikuinen poniratsastaja: 9. KISOIHIN VALMISTAUTUMISTA

Lauantaina ratsastin molemmat ponit, ensin kävin Mintulla josta suoraan Pojulle. Mintulla mulla piti olla valmennus, mutta se peruuntuikin. Mentiin sitten iha peruskouluilua, ympyröitä, pysähdyksiä ja lisäyksiä, sitä mun perus mukavuusaluetta, hups... Laukassa laitoin sivuohjat ja saatiin ihan pari kierrosta sitä hyväksi, mutta huomaa, että mitä harvemmin käy niin sitä enemmän saa tehdä töitä. Mintulta oli tippunut vielä toinen etukenkäkin, joten sekin varmaan vaikutti, ettei ollut niin hyvä, kun vähän arko jalkojaan.

Pojulla menin ilman satulaa ja aluksi ponilla oli hirveeee hoppu, mutta kun oltiin vähän aikaa ravailtu niin rauhottu. Annoin ponin mennä aika pitkänä alhaalla ja se tykkäs kun sai mennä niin vapaasti! Pojunkin kanssa pysyteltiin aika lailla mukavuusalueella, koska ilman satulaa en viitsinyt sen kummemmin alkaa uusia juttuja säätämään, käytännössä koko tunti meni pääty-ympyrällä pyörien.

kesä ja huomatkaa kädet...

Maanantaina menin Mintulla ja myös samalla tallilla asuvalla Veera-shettiksellä. Veera on siis semmoinen alle metrinen heviletin omistava pikkupirulainen, joka kyytsää lapsia siellä aina oman mielensä mukaan. Tarkoitus oli siis vähän laittaa ponia ruotuun ja töihin. Heti kun otti ohjat käteen niin huomas, että kyllä se osaa ja kuuntelee - muttei kovin pitkään. Aluksi pyrin ratkaisemaan jäkitykset vaan pohkeella, mutta kun meno alko olemaan takaperin pusikkoon, niin otin raipan käyttöön. Se olikin sitten semmosta raippa-pukki-raippa-pukki-eteen-pys-pukki-eteen, mutta onneksi Veera kyllästy pian pelleilyyn ja oli ajoittain hyväkin. Kuntoahan sillä ei ollut sitten ollenkaan, joten tyydyin aina lyhyisiin hyviin pätkiin. Yllätyin, kun en tuntenut oloani niiiiiiin pitkäksi mitä olin kuvitellut. Jatkossa ratsastan Veeraa aina kun mulla on aikaa, koska sillä ei käy kun pari kertaa viikossa vuokraaja.

Veera

Pikkupirulaisen jälkeen Minttu oli ihanan tuttu ja kiltti! Juoksutin sivuohjilla ennen kuin menin selkään. Pidin myös ratsastuksessa sivuohjat ja niiden avulla sain runtattua sen laukkaakin paremmaksi. Kuitenkin puuttuvien kenkien takia se laukka oli melkoista juoksemista, joten en viitsinyt kauheasti siitä tapella. Tästä kerrasta ei tosiaankaan jäänyt hyviä fiiliksiä... Oikeastaan musta tuntuu, että puuttuvien kenkien takia poni on arkonut ja jäykistynyt, joten onneksi se sai tiistaina kengät takaisin, niin että treenejä on helpompi jatkaa.

Voiku laitsalla vois vielä mennä!

Tiistaina mulla oli Pojulla valmennus ja jo alkutunnista musta tuntu, ettei siitä tulis helppoa - ja ei tullutkaan... Aloitettiin niin, että poni oli rento ja pitkällä kaulalla, ravissa ja käynnissä onnistui ihan hyvin, mutta laukassa poni vaan juoksi juoksemistaan. En saanut ponia ollenkaan hallintaan, sillä oli niin paljon sitä puhtia. Loppujen lopuksi siitä tuli vain tappelua, poni herne nenässä ja mä siellä roikkumassa. Ehdittiin kuitenkin ratsastaa tulevan viikonlopun yksi kisaradoista, joka menin ajoittain ihan ok.

Eilen mulla oli taas valkku Pojulla, ja tunnilla oli meijän lisäks toinen ratsukko, jonka kanssa oltiinkin sitten tänään kisoissa. Ratsastettiin koko tunti semmosella kaavalla, mitä tuli sitten myös käyttää kisojen verkassa, eli aluksi käynnissä ja ravissa rennoksi. Siitä alettiin tekemään kulmatehtävää, niin että ulkoapujen piti kääntää etuosaa ja itse ajattelin ulko-ohjan olevan rautakanki jolla käänsin ponin ja se toimi! Poni kokosi aivan sairaan hyvin, mutta oli kuitenkin pehmeä ja rento. Laukassa tehtiin samaa tehtävää, mutta se ei oikeestaan onnistunut ollenkaan. Tämän jälkeen jatkettiin ravissa vielä näillä neliöillä, joihin yhdistettiin väistöt. Noi pienet neliöt+väistöt oli tosi hankalia, mutta tällä tunnilla tuli ihan sairaasti niitä Ahaa-elämyksiä! Loppuun vielä tultiin rataa, joka sujui tosi vaihtelevasti.