Ääh ei tunnu yhtään tää kirjottaminen nyt sujuvan... Muttamutta, oon siis nyt päässyt taas ratsastamaan ja oli pakko tulla vähän tännekin jakamaan mietteitä. Ekan kerran kun sinne kiipes niin tuntu turvalliselta ja kotosalta, ei yhtään niin oudolta ja vieraalta mitä kuvittelin. Murtuneen jalan jalkkari tuntu lyhyemmältä ja kehonhallinta oli vaikeempaa, mutta mikään ei sattunut, tuntunut pelottavalta tai liian vaikeelta. Oon nyt ratsastanut kolme kertaa ja joka kerta palautuu paremmin jutut mieleen.
Haluisin nyt paljonpaljon videoita ja kuvia, että pystyisin nyt tauon jälkeen nopeasti korjaamaan virheitä, mutta ei kuvaajaa saa aina taiottua paikalle. Lotta kuitenkin oli yks päivä kuvaamassa ja vaikkakin parin muuttujan takia sain vain ihan muutaman kuvan, niin oon tosi kiitollinen ees siitä vähästä! Tää oli siis toinen kerta kun ratsastin ja tosiaan ratsastuskuvia tuli alle 10 ja kiitos mun ihanan istunnan vain 1 julkaisukelpoinen ratsastuskuva löytyi...
Koitan nyt päivitellä aina kun saan jotain uusia ratsastuskuvia tai jotain muuta aihetta postata, nyt vaan jotenkin ei tunnu tää blogiin kirjottaminen tällä hetkellä olevan se ykkösjuttu, niin pidetään tää vaan semmosena kivana paikkana, minne postaile aina kun mieli tekee, ei tästä tartte tehä kellekkään vaikeeta. Muistetaan nyt nauttia auringosta ja vapaudesta, sitä on vaan rajallisesti, joten pitää ottaa koko ilo irti!
