42. HEPPARINTAMAN KUULUMISET

Vihdoin ja viimein aattelin tulla tännekin kertomaan vähän kuulumisia hepparintamalta. Elikkä siis kesällä sen jälkeen kun lopetin työt tallilla, niin meijän talli myytiin. Kävin vielä viimesen kerran leirillä - sen jälkeen mun heppailut onkin sitten jäänyt lukuunottamatta muutamia satunnaisia kertoja. En sitten tiiä, miten multa aina katoo tallit alta, ensin nuuksio ja nyt tää. Oon nyt pitänyt taukoa ja ihan hyvään saumaan onkin tullut, koska lukio on tosissaan teettänyt töitä.

Jos joku kiva poni tai heppa osuu kohdalle, niin oon valmis kokeilemaan ja jatkamaan, mutta mulla vaan ei oo innostusta lähteä ratsastuskouluille kiertämään kehää tai väkisellä ettiä ei-niin-kivaa vuokrista. Tää laji ei oo mulle mikään semmonen kunhan saan ratsastaa, vaan haluun että tykkään siitä hevosesta tosi paljon ja että mulla on inspistä joka kerta tallille lähtiessä. En vaan oikeen oo varma mitä haluun ratsastukselta, onko se sitä tavoitteellista kisaamista vai rentoa maastoilua... Tämäkin on yks syy mun tauolle, en oikeen tiiä mitä haluun. Oon tykännyt kun on ollut aikaa nähdä kavereita ja paneutua opiskeluun, mutta tietenkin mun sisällä asuu aina se samainen heppatyttö, joka oon ollut monen monta vuotta.

Tämmösiä mietteitä nyt tällä kertaa, ei oo varmaan koskaan tullut näin rehellistä tekstiä tältä suunnalta, toivottavasti nyt ees vähäsen sammutti teidän tiedonnälkäänne! Blogi jatkaa siis edelleen hiljaisella linjalla, myöhemmin saattaa tulla postausta jos asiat etenee suuntaan tai toiseen.

Cleo ja viimenen leiri, 9kk hyppytauon jälkeen oli huippua mennä esteitä!

41. VANHAA TUTTUA MOIKKAAMASSA

... ja kukas se oliskaan?

Vanhoille lukijoille kuva kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa, mutta niille jotka eivät tunnista, niin olin viime viikonloppuna moikkaamassa mun entistä vuokraponia Minttua. Vuokrasin siis tätä ponia yli kolme vuotta ja tuossa talven aikana sitten lopetin ponin vakituisen vuokraamisen. Kävin kesällä moikkaamassa Minttua myös sandbackassa, missä se toimitti tämän kesän tuntiponin virkaa. Silloin kuitenkin kyseisestä syystä vain hengailtiin ja rapsuteltiin.

Sandbackassa

Lauantaina kuitenkin ratsastin Mintun pitkästä aikaa, viime kerta tais olla just joskus lopputalvesta, mutta poni oli melkeempä ihan samanlainen ratsastaa. Aluksi sai käyttää pohjetta reippaasti ja hakea tuntumaa, kuten aina, ja sitten ku löyty yhteinen sävel, niin poni meni nätisti. Huomaa, että itelläni on tän ratsastuksen suhteen tullut takapakkia, mutta ei ihmekkää, kun viimeks kunnolla vakituisesti ratsastanut kevät talvella... Lähtökohdat huomioon ottaen meni tosi hyvin ja jos ei muuta niin ainakin vatsalihakset pääs reenii!

Oli kyllä kiva taas nähdä ponia pitkästä aikaa, vois siellä käydä tän syksyn aikana useemminki, jos vaan aika riittäis... Lukio on osottautunu mulle aivan hullun rankaks, ei meinaa vuorokauden tunnit riittää kouluun, nukkumiseen ja kavereiden näkemiseen. En tällä hetkellä siis ratsasta, monesta syystä johtuen, ja kuten olen täällä moneen kommenttiinkin vastannut, niin selvennän tilannetta, kunhan itellenikin kaikki ensiksi selviää. Toistaiseksi sanotaan että pidän taukoa ratsastuksesta, joten myöskin blogin puolella pysyttelee hiljainen linja. On ollut kiva kuulla, että monet on kaipaillu postauksia ja tykännyt blogista, mutta nyt vaan ei ole aihetta kirjoittaa... En osaa sanoa blogin kohtalosta pitkällä tähtäimellä, mutta kuulumiset vähän tarkemmin tulen varmaan kertomaan tässä loppusyksyn aikana.

40. MISTÄS SITÄ ALOTTAIS...

Nyt ekan kerran on kyllä semmonen fiilis, etten ihan oikeesti tiiä mistä tässä alkais kirjottamaan... Viime postauksessa kirjotin, että olin just saanut kipsin pois, jonka jälkeen onkin tapahtunut aika lailla kaikkea. Peruskoulu saatiin suoritettua kunnialla tasaisen ysirivistön saattelemana loppuun ja kesäloma aloitettiin - tai sitten ei, työt nimittäin kutsui. Tällä hetkellä teen oikeesti niin pitkiä päiviä, ettei sitten millään riitä puhtia tehdä oikeastaan mitään töiden jälkeen ja kun on vapaapäiviä, niin niistä oikeesti osaa nauttia! Pahoittelut siis, että blogi on nyt jäänyt taka-alalle.

Ääh ei tunnu yhtään tää kirjottaminen nyt sujuvan... Muttamutta, oon siis nyt päässyt taas ratsastamaan ja oli pakko tulla vähän tännekin jakamaan mietteitä. Ekan kerran kun sinne kiipes niin tuntu turvalliselta ja kotosalta, ei yhtään niin oudolta ja vieraalta mitä kuvittelin. Murtuneen jalan jalkkari tuntu lyhyemmältä ja kehonhallinta oli vaikeempaa, mutta mikään ei sattunut, tuntunut pelottavalta tai liian vaikeelta. Oon nyt ratsastanut kolme kertaa ja joka kerta palautuu paremmin jutut mieleen. 

Haluisin nyt paljonpaljon videoita ja kuvia, että pystyisin nyt tauon jälkeen nopeasti korjaamaan virheitä, mutta ei kuvaajaa saa aina taiottua paikalle. Lotta kuitenkin oli yks päivä kuvaamassa ja vaikkakin parin muuttujan takia sain vain ihan muutaman kuvan, niin oon tosi kiitollinen ees siitä vähästä! Tää oli siis toinen kerta kun ratsastin ja tosiaan ratsastuskuvia tuli alle 10 ja kiitos mun ihanan istunnan vain 1 julkaisukelpoinen ratsastuskuva löytyi...

Koitan nyt päivitellä aina kun saan jotain uusia ratsastuskuvia tai jotain muuta aihetta postata, nyt vaan jotenkin ei tunnu tää blogiin kirjottaminen tällä hetkellä olevan se ykkösjuttu, niin pidetään tää vaan semmosena kivana paikkana, minne postaile aina kun mieli tekee, ei tästä tartte tehä kellekkään vaikeeta. Muistetaan nyt nauttia auringosta ja vapaudesta, sitä on vaan rajallisesti, joten pitää ottaa koko ilo irti!

39. PAKETTI POISSA!

Hups hups, piti kirjotella jo alkuviikosta kipsin poistamisreissusta, mutta en löytänyt muistikorttia, missä kuvat oli, niin nyt sitten vasta. Vajaa viikko sitten, eli maanantaina, poistetettiin toi mun kipsi ja nyt oon koittanut opetella tällä viikolla kävelemään. Maanantaina mentiin siis Jorviin ensin kipsin poistamiseen, josta kuvauksiin ja siitä sitten kirurgin puheille. Kirurgi katsoi taas kuvat, ja nilkka oli toipunut täysin ennalleen, vain pienet sirpaleet yhden murtuman vieressä jäivät merkiksi murtumasta. Polvi vielä tsekattiin, kun se on ollut vähän kipeenä, ja olihan se vähän "löysä" - voi kuitenkin johtua vain lihaskadosta ja käyttämättömyydestä. Parin kuukauden päästä jos vielä oireilee, niin katsotaan sitten uudestaan, eihän sekään siinä rytäkässä ihan ilman osumia selvinnyt.

Jätettiin maanantaina kepit pois, mutta mun tasapaino ja ylipäätään koko kävely oli niin hukassa, että oli pakko sitten keskiviikkona hakea kepit takaisin. Keppien avulla sain korjattua parissa päivässä tulleen nilkuttamisen ja väärän asennon pois, lähestulkoon normaaliksi. Nyt oon loppuviikon pikkuhiljaa jättänyt keppejä pois ja kaverien "fysioterapian" avulla oon saanut ilman keppejäkin kävelyn suht normaalin oloiseksi, hitaasti mutta varmasti - yhä edelleen.

Pohkeissa ei oo niin järkyttävää kokoeroa, mutta toi nilkka on aika söpö XD

Voin sanoa, että tän viikon tunteet on heitelleet onnen kukkuloilta epätoivon masennustiloihin. Nyt tosiaan siis alkaa pikkuhiljaa olemaan kävely normaalimpaa ja on tää helpottavaa tietää, että tää oikeesti voi toipua. Aluksi tuntu vaan jotenkin niin epätoivoselta ja mahdottomalta, nyt ollaan jo lähempänä "päämäärää" eli 31.5. Pykälä kerrallaan nyt kuntoutetaan, niin kaiken pitäisi sujua niin kuin on suunniteltu.

Nyt alkaakin olla nämä jalkanilkkapaketti -postaukset loppusuoralla, vihdoin, onhan tässä kaks kuukautta mennyt kohta, huuh... Alkaa varmaan teitäkin kyllästyttää! Kesäkuussa sitten viimestään uutta postausta kun takasin ratsailla. Pakko sanoa, että ei jaksais odottaa, on sen verran uutta virtaa saanu koko hommaan!

38. KAMERAMIEHEN ROOLISSA

Tänään ja huomenna mä oon lupautunu kuvaamaan tallilla järjestettävää istuntakurssia ja tänään tulikin vietettyä kameran takana semmoset 3 tuntia. Voin sanoa, että pikkuhiljaa alkaa siinä horisontti heittämään, kun lähinnä liinassahan noita pyöriteltiin! Hyödyllistähän se on muidenkin virheiden analysointi (kuulostipa pahalta), kun löytää samoja virheitä omasta ratsastuksesta. Kaiken lisäksi sattu aivan super kivat kelit tälle viikonlopulle ja ehkä saan siinä sivussa sitten vähän väriä pintaan. Päätin pitkästä aikaa myös ottaa meidän järkkärin tallille mukaan ja sainkin joitakin siedättäviä kuvia räpsästyä poneista tarhassa. Ois kyllä niin huippu se uusi, oma järkkäri, mutta kyllä tollakin pärjäillään.

Maanantaina - ♥ - on kipsin poisto ja oijoi kun nää viimeset päivät on olleet odottamisen tuskaa. Vihdoin, ihan oikeesti, vihdoin! Monet on sanonu mulle, että aijaa, nytkö jo ja voi kun tää aika on menny nopeesti. Uskokaa mua, ei oo menny nopeesti!! Toisaalta nyt viime päivinä en oo käyttänyt keppejä ollenkaan, joten arki on aika lailla alkanut olemaan normaalia.

Mua lähinnä naurattaa, kun mulla on vielä uggit + villasukat toukokuussa +20 lämmössä, mutta kun toi sairaalakenkä näyttäs vielä hirvittävämmältä conssin vieressä, niin taistellaan nyt viimeset päivät, vaikka tukalaahan tää on. Mitäsmitäs vielä, ainiin, sain kuvattua ekat jutut tonne Myynnissä osioon, jonka lisään heti tän postauksen jälkeen. Vielä ei oo kauheesti kamaa, mutta sit kun keksin, mitä kaikkea mulla on jäänyt komeroihin pölyttymään, niin laittelen sinne.

37. VARUSTEPOSTAUS

Erikoispostausehdotuksista ei oikeen mikään napannut (kiitos kuitenkin niistä), niin päätin sitten tehdä tän varustepostauksen, mitä joku aika sitten onkin toivottu. Muistin tossa samalla, että oon unohtanut kuvailla ne myytävät kamat ja huomasin, että niitä olikin enemmän kun yks huopa ja pintelit, hehe hups. Koitan ja sanotaan nyt, että lupaan laittaa ne tänne ensi viikolla viimeistään, mutta infoilen sitten tarkemmin.

Sitten vähän kuulumisia... mistäs sitä alottais, siitä on niin pitkä aika kun tänne oon ehtinyt tulla rustailemaan. No alotetaan vaikka siitä, että oon käynyt nyt pari kertaa siis tallilla ja lähinnähän se on ollut semmoista karvaturpien rapsuttelua ja tuntien kattelua, kun ei mua vielä voi ees hommiin laittaa. Oon vähän lahjonut ponia, katotaan sitten mikä on hyötysuhde, noei sentään!

Toisekseen oon alkanut nyt tällä viikolla kävelemään myös ilman keppejä - vaikkakin aika hankalaahan se on. Viimeksi tänne sanoin, että eipä tää tunnu paljookaa missään, niin nyt syön sanani... kämmenet, kyynärvarret ja polvet on kärsineet eniten, mutta jottei tää ois yhtä valitusta niin jätetään se valittelu pois. Enää reilu puoltoista viikkoa, niin saan tän kipsin pois, voitte vaan kuvitella kuinka ootan sitä kun kuuta nousevaa! Eipä kai mulla mitään ihmeempää nyt tällä erää, mun pitäs nyt vaan vielä jaksaa panostaa näihin kaikkiin viimesiin kokeisiin (+ 9 kansalliseen ja valtakunnalliseen kokeeseen) = mahdoton tehtävä. Kaikille yseille myötätuntoa, i can feel your pain. Koitetaan nyt kuitenkin!

36. EKAN KONTROLLIN JÄLKEEN

Nyt on sitten ensimmäinen kontrolli takana ja oikeastaan oon ihan hyvillä mielin sen jälkeen. Mulla piti siis olla ensin röntgen 11, lääkäriaika 12 ja 12.50 kipsin ummistus. Rötgeniin piti odottaa aika pitkään, joten sieltä päästiin sitten suoraan kirurgille, joka katto niitä kuvia ja totes, ettei murtumia enää erota kovinkaan selvästi, eli ne on lähtenyt luutumaan. Tämän jälkeen kirurgi pyys mua liikuttelemaan varpaita ja sitten kutitti, että halus varmistaa, että tunto on normaali. Kutittaminen tuntu kun puukon viilloilta varpaissa ja se ei ollut normaali oire, joten kipsin ummistuksen sijaan se otettiin pois ja vaihdettiin.

Kipsi poistamisen jälkeen kipu hellitti ja varpaisiin pystyi taas koskea, luultavasti joku hermo tmv oli painunut ja aiheuttanut tunteen. Mun jalka oli kuihtunut ihan tajuttomasti ja oli ihan hirveen näkönen, mustelmia murtumien kohdalla ja vähän vielä turvonnut nilkan kohdalta. Harmitti oikeen kattoa sitä, kun koko pohje oli niin ruipelo ja voimaton, mutta minkäs sille mahtaa. Kipsi siis vaihdettiin vähän kevyempään ja sirompaan versioon, lasikuitukipsiksi, väriksi valitsin tommosen pirteen neonkeltasen.

Koska entistä kipsiä ei ummistettu, vaan se vaihdettiin kokonaan, niin piti vielä mennä röntgeniin tsekkaamaan, että se on varmasti oikeassa asennossa. Kuvat vielä uudestaan kirurgille ja sieltä sitten saatiin jatko-ohjeet loppukeväälle. Eli siis tämän viikon oon vielä kokonaan keppien varassa, mutta ens viikolla saan alkaa jo varaamaan keppien kanssa vähän painoa tolle jalalle. Seuraavina viikkoina saan kulkea kotona ilman keppejä, mutta koulussa ja ulkona vielä keppien kanssa. Lääkitystä vähennetään nyt aika roimasti, kun pahin on ohi. Kipsi otetaan pois 13.5 ja sen jälkeen vielä pari viikkoa pitää vahvistaa jalkaa, ennen kuin liikuntakielto loppuu ja pääsen vihdoin elämään normaalia elämää! Siihen saakka mun tuki ja turva:

Aattelin myös kirjottaa tähän samaan vähän mietteitä tästä jalasta, mitä odotin ja mitä tuli yllätyksenä ym. Eli siis ensinnäkin, sillon toissa torstaina kun tää tapahtu, niin en oikeestaan aatellu sitä sillo vielä selkeesti, en mä oikeesti tiennyt tavallaan mitä se meinais, koska mulla ei oo ennen murtunut mitään. Aattelin vähän jotenkin vaan silleen "pinnallisesti", että voi hitto, viimenen ponivuos ja toivottavasti saappaita ei jouduta leikkaa ja onneks poni on kunnossa - en ees muista kunnolla.

Kun pääsin kotiin, niin aluks tää meno oli ihan sairaan avutonta, istuminen ja penkiltä nouseminen oli vaikeeta, kaikkeen piti pyytää apua, esim. voitko antaa lasin, tuotko tuolin tähän. Siis joo, mä oon aina vähän ollu semmonen laiska ja toimeeton, mutta oikeesti se kun ei pysty ite tekemään jotain, niin se on todellakin turhauttavaa. Pikkuhiljaa kun alko tää keppeily sujumaan ja keksi keinoja kuljetella tavaroita ja hoitaa hommia, niin alko tuntua siltä, että kyllä tää tästä.

Sitten tossa viikonloppuna taas totuus iski päin kasvoja, yritin kattella kesälle kisoja, niin tajusin, että ei sieltä meinaa mitään löytyä, kaikki on vaan aluekisoja ja 2kk:n tauon jälkeen kaikkihan alkaa alusta, terve taas seura HeC. Yleisestikin mun istunta on varmaan menny aivan järkyttävään kuntoon ja varmaan meneekin se kesä tatsin löytämisessä, me kohta vaihetaan Pojun kaa lajia, aletaa vaa puskailla maastossa! Sen lisäksi koko ajan mopoja näkyy liikenteessä ja viime vuonna mä ootin niin pitkään, että sain kortin, niin aattelin sillo, että sitten ens vuonna pääsee jo keväällä kruisailemaan.... no eipä pääse.

Ylipäätään pitää ite olla koko ajan kauheen tarkkana, pitää tarkkailla ovia ja ihmisiä, ettei kukaan puolivahingossa tuu päälle. Toisaalta mulla on aina kauheen kylmä, niin voin sanoa, että nyt ei oo! Kädet mulla ei oo tullu kipeiksi - eikä tää mun mielestä edes käsissä tunnu vaan kipeen jalan reidessä/nivusessa - mutta tää on kokonaisvaltasesti suht kuntoa kehittävää, jotain positiivista. Ei kait tässä mitään, mä jillailen nyt kotona aika lailla kokonaisvaltasesti, ens viikolla pääsen VIHDOIN tallille, kun porukat ei nyt päästä, enkä tiiä viittisinkö itekään nyt riskeerata, että hyppään vahingossa tälle jalalle ja tää kaikki alkaa alusta.

Mulla on nyt siis aikaa vaikka muille jakaa, niin laittakaapa ihmeessä niitä erikoispostausideoita, oon nyt ihan innokkaana tekemässä hyvistä ideoista postauksia!

35. VASTAUKSET KAHDESSA OSASSA

Vastasin kysymyksiin - kuten näkyy - videolla, ja tuli kahdessa osassa, koska mun kännykkä soi välissä, niin piti sitten vastata siihen. Huomasin lopuksi, että multa oli jäänyt muutama semmonenkin kysymys pois, mihin piti vastata, mutta ei se mitään. Toivottavasti tykkäätte!

Maanantaina mulla on eka kontrolli ja sillon siis selvii, miten tää on lähtenyt luutumaan. Jos tarvitsee leikata, niin vielä senkin voi tehdä. Toivotaan kuitenkin, että kipsi ois pitänyt ton jalan ruodussa, meinaan sen kanssa könkkääminen on ollut tarpeeks rasittavaa. Kirjottelen sitten maanantain jälkeen, miten menee. Nyt viikonloppuna lähdetään koiran kanssa näyttelyihin Vaasaan, mutta mä oon tällä kertaa vaan mukana kattomassa, en taida sentään lähteä kepeillä kehään.

34. RIKKI, POIKKI JA PAKETISSA

Voi vitunvitunvittu! Keskiviikkona kirjoitin tän postauksen alun, mutta en jaksanut julkaista kuvien puutteen vuoksi ja ajattelin vielä postata torstaista samaan postaukseen...

Noniin, nyt on Tenerifflta kotiuduttu ja palattu - valitettavasti - takaisin arkeen. Oli kyllä super ihana paikka ja lämmin viikko, parempia kelejä ei olisi voinut edes toivoa. Toivottavasti teilläkin sujui pääsiäinen kivoissa merkeissä, tännekin alkanut vihdoin se aurinko paistaa!

Tänään sitten mulla oli valkku Pojulla ja voi sitä virran määrää! Jo tarhasta hakiessa oli niiin paljon virtaa, ettei olis meinannut talliin edes kävellen mennä. Tunnin alussa Poju oli ihan villi, vei mua siellä ympäri kenttää ja kulmissa sai pukkikohtauksia, tuntu kun se olis sanonut "hylkäsit mut viikoks, nyt saat kuulla kunnias!". Kun virtaa saatiin vähän purettua ja poni palautettua takaisin ruotuun, niin alettiin tekemään avoja pitkille sivuille; kulmaan voltti ja siitä sitten jatkettiin avossa. Nämä sujuivat ihan ok, kun itse jaksoin vaatia ja olla huolellinen.

Tarja oli käynyt Pojun selässä lomalla ja sanoi, että se on liikaa oikealla ohjalla ja liian tyhjä vasemmalta. Oikeaan kierrokseen vahvistettiin heikkoa vasempaa puolta niin, että otin reilun pidätteen ulko-ohjalla ja irrotin sisäohjalla samalla työntäen sisäpohkeella ponia ulko-ohjalle. Toiseen suuntaan teen tän tavallaan automaattisesti, joten tuntui hassulta ajatella jotain näinkin simppeliä asiaa. Mutta niinhän se menee, kaikki perustuu yksinkertasiin asioihin ja ihan hyvä ajatella vähän tarkemmin mitä tekee milloinkin.

Tänään ei tehty mitään sen kummempaa, tunti meni vaan lähinnä siihen tahdin löytämiseen. Luulin tosiaan, että kaikki olisi unohtunut ja en saisi mitään tatsia poniin, joten siihen nähden tunti meni ihan hyvin. Meillä on jo kenttä sulanut toisesta päästä suurilta osin ja laidoilta uran kohdalta, ihanaa, se kevät oikeesti tulee! Miten teillä on sulaneet kentät vai onko maneesissa ratsastettu talvi? Itse oon ainakin ihan tyytyväinen kenttään, raikas ilma ja huomaa vuodenajat selkeemmin, entäs te?

Torstaina mulla oli siis kuudelta valkku ihan normaalisti ja alkuun poni taas esitteili villiä puoltansa ja oli kuin ruutitynnyriä olisi pidellyt. Alkuverkan jälkeen alettiin tehdä avoja ympyrällä ensin käynnissä ja sitten ravissa, tähän saakka kaikki sujui hyvin, oikeestaan tosi hyvin. Mutta sitten... alettiin tehdä ravista nostoja ja koska ympyrä oli puoliksi kuivaa ja puoliksi vielä sohjoa, niin nostot ja siirtymiset tehtiin kuivalla alueella. Sitten vaan yks ihan normaali ympyrä, kun tultiin sohjoiselta alueelta kuivalle niin ponilta vaan lähti jalat alta. Vedettiin suoraan laukasta kyljelleen ja mä jäin alle.

Muistan vaa kun istuin maassa lätäkössä ja mun nilkkaan sattu niiiiin paljon, poni saatiin kiinni ja se oli ihan märkä ja likanen. Tarja tuli auttaa mut ylös ja mä vaan huusin ja itkin ku se sattu niin paljon. Välillä aattelin et okei, se vaa nyrjähti, eihä siihe ees satu paljoo, mut sit taas se kipu iski. En pystyny varaa painoo jalallle ollenkaa ja mä vaan tärisin ja itkin. Kun kipu ei hellittäny, niin päätettiin lähteä Jorviin ja mut nostettiin autoon. Koko matkan pidin mun jalkaa kojelaudalla ja yritin hengittää, mut olin varmaan säikähtäny niin paljon, et mä vaan tärisin, enkä pystyny keskittyy mihinkään.

Jorvissa mut nostettiin semmoselle sängylle ja kärrättiin käytäviä pitkin. Kaikki lääkärit ja hoitajat kävi kyselemässä mitä kävi ja koko ajan ympärillä kuulu että "tyttö kaatui hevosen kanssa ja jäi alle". Multa otettiin hupparit, kypärä ja saappaat pois, ja  thank god saappaat säily ehjänä, vaikka pahaa se teki, kun toista kiskottiin pois. Housut ne joutu leikkaamaan ja kun sain vihdoin kipulääkettä, niin ne pysty tunnustelemaan mut läpi, mihinkään muualle ei sattunut kun nilkkaan.

Tän jälkeen mua kärrättiin röntgeniin, kipsattavaks ja kaikki koko ajan kyseli mun nimee, että tietäs mun olevan järjissäni. Kun kaikki toimenpiteet oli hoidettu, niin mä pääsin vihdoin omaan huoneeseen. Onneks mun huoneessa ei ollut ketään muita ja sain olla ihan rauhassa. Mun jalka laitettiin korokkeelle ja sihen sattu vielä ihan pirusti. Kun kello alko näyttää 12 niin sain vihdoin ruokaa ja jatkuva tärinä ja vapina alko hellittää.

Jouduin siis jäämään sairaalaan mahdollisten sisäisten vammojen takia ja kirurgin piti katsoa mun nilkan kuvat ja päättää, pitääkö se leikata. Yön nukuin yllättävän hyvin, hoitajat oli kuulemma käyny vaihtamassa mun tippaa ja mä en ollu ees havahtanu. Aamulla opeteltiin fysioterapeutin kanssa keppeilyä ja onnistuin kolauttelemaan mun varpaita portaisiin, voin sanoa että kyllä tuntu. Myöhemmin kirurgi tuli ja kertoi, että mun nilkassa on kolme murtumaa, tai kaksi luuta murtunut ja nivelside jotenkin lohkaissut/nirhaissut jotain luuta, mutta nivelside itsessään on ehjä.

Alun perin mun liikuntakiellon piti loppua 19.5, mutta sitä lykättiinkin 31.5. Tää vituttaa ja paljon, koska tollon olisin vielä ehtinyt alkukesän kisoihin ja päättäreihin opetella koroilla kävelemään ja alottaa skobakausi heti kesälomalla viimeistään ja vahvistaa jalkaa niin, että pääsisin alkukesästä duuniin. Mutta ei niin ei, shit happens and life goes on! Poju on siis täysin kunossa, mutta nyt se pääsee / joutuu lomalle mun kurinpidoista ja se pidetään kunnossa niin, että kun kuski on taas valmis niin sitten mennään.

Mä siis könkkään tän kipsin kanssa seuraavat viisi viikkoa ja käydään kontrolleissa aluksi viikon välein. Kipsin jälkeen saan jonkun kevyemmän paketin ja saa alkaa varata painoa jalalle. Kaikki sanoo mulle, että onni onnettomuudessa, olisi voinut käydä paaaaljooon pahemminkin ja totta se on. Poju olis voinut vaikka katkoo jalkansa ja joutuu piikille, multa ois voinut murtua paljon pahempiakin paikkoja kuin nilkka tai tulla muita vammoja, jos näin piti käydä niin mielummin ny kuin kesällä. Tottahan nuo on, mutta ei se auta tällä hetkellä. Onneks tää on vaan hetkellistä ja oon tainnu saada suuremman henkisen kolauksen, mä luulen.

Ps. kävin torstaina ostamassa Pojulle uuden kisahuovan, hohtavan valkoisen ja paremman kokoisen ensimmäisiä aluekisoja varten. Ja miten kävikään? Oikeesti, arvostakaa sitä mikäli sikäli teillä on kaikki raajat käytössänne, nyt näkee liikkumisen niin eri kantilta. Mä en tiedä, mitä teen tän blogin kanssa loppukevään, kai mä päivittelen, kun käyn tallilla moikkaamassa ponia ja kun mun tila etenee suuntaan tai toiseen. Nyt vaan pidetään peukut ja varpaat pystyssä, ettei tulis enää mitään takapakkia.

33. HÄMEESSÄ KISAT

Eilinen menikin aikalailla kisoihin valmistautuessa, menin kuuden maissa tallille, ratsastin, pesin kamat ja letitin ponin. Ratsastin itsenäisesti n. 40 minuuttia, kaikki askellajit läpi ja koitin saada ponin vaan hyväksi ja rennoksi. Tein ravissa lyhennyksiä ja pidennyksiä - jotka onnistuivat ajoittain hyvin, laukassa lähinnä ympyrätyöskentelyä - joka ei sitten sujunutkaan niin hyvin. Ollaan nyt tunneilla koitettu hakea semmoista ajatusta, että jokainen nosto, siirtyminen tai mikä vaan tehtävä suunnitellaan jonkun kirjaimen kohdalle. Laukkaa ei vain nosteta lyhyellä sivulla, vaan nosto tulee esim. tarkalleen C-kirjaimen kohdalle. Tällä ajatuksella menin myös eilen ja tuntui, että sai ratsastukseen enemmän selkeyttä ja suunnitelmallisuutta, olin ponia ajatuksen edellä.

Tänään meillä olikin sitten Hämeenlinnassa kisat ja startattiin traikku pihasta vähän jälkeen kahdeksan. Kaiken piti olla mukana, mutta sitten tietenkin kun lähdetään pidemmälle, niin jotain tärkeää unohtuu... nyt kotiin jäi geeli! Tuli siinä pikkuinen paniikki, kun Poju on tosi tarkka mitä sen selkään laitetaan. Jotenkin meillä sitten kävi niin hyvä tuuri, että saatiin lainattua kisapaikalta jonkun hepan geeliä, joka todellakin pelasti päivän!

Auta kesää - syö lunta!

Verkassa ratsastin ponia turhan terävästi, kun en halunnut että se painuu luotiviivan alle. Tästä sitten tulikin radalla hieman ongelmaa, koska poni ei ollut rento ja tarpeeksi hyvin pohkeen edessä. Radalla poni tuntui aika raskaalta edestä ja jouduin käyttämään pohjetta reilusti. Sen lisäksi mulla on tullut kisoissa tämmöinen ihme ongelma, että jalka heiluu kun mikäkin, varmaan reisi jännittyy, josta syntyy tämä heiluminen. Pitää alkaa kiinnittää siihen jatkossa enemmän huomiota, jotta ponillekin avut ovat selkeämpiä.

En nyt ollut super tyytyväinen rataan, mutta lähtökohdat huomioon ottaen rata oli kuitenkin ihan ok. Prossat olivat 56,4% ja tuomarin kommentti Ponilla kapasiteettia, mutta tänään ei riittävästi pohkeen edessä. Ajoittain muoto paunui lyhyeksi. Rentoudu ja anna askellajien (en saa selvää) eloisasti eteenpäin.

Sanoinkin Nealle, joka oli hoitamassa mukana, että kun viime kisoissa ratsastin ponin liian pitkäksi ja luotiviivan alle, niin tänään se oli jopa liian lyhyt ja kättä vasten. Nyt on molemmat ääripäät nähty ja yritetään löytää jotain näiden väliltä, mutta ennen kaikkea rentoutta ja rauhallisuutta ratoihin. Pitäisi saada kotitreenien fiilistä enemmän radalle, suunta on vaan ylöspäin!

Kaikki kuvat c. Nea J.

Huomenna olisi vielä tarkoitus tehdä Pojun kanssa jotain rennompaa, käydä vähän maastossa tai mennä ilman satulaa. Lähden nyt viikon alussa etelän lämpöön ja oon siellä seuraavan viikon, ehkä mä tuun levänneenä takasin ja pieni taukokin tekee ratsastukselle varmasti ihan hyvää. Kerrankin tämmöinen ennalta sanottu pieni tauko tähän bloggailuun.

PS. Jos joku on osaava ja kykenevä tekemään taustan mulle, semmosen joka sopis nykyseen banneriin, niin saa laittaa viestiä tuulia.leivo@hotmail.com . Oon ihan hukassa tän ulkoasun kanssa, ehkä jollakin olisi ideoita? Kiitos tuhannesti, jos joku vaivautuu!

32. MUUTOKSIA ULKOASUUN JA POSTAUKSIIN

Ulkoasu on nyt saanut viimesenkin silauksensa ja sivut on uusittu, ehkä mä nyt oon tyytyväinen ...tai sitten en. Nojoo, omalla tavallaan tykkään tästä, mutta ton taustan kanssa oli melkosta arpomista. Onko se teidän mielestä liian lapsellinen ja räikeä, vai ennemminkin pirteä ja keväinen? Mä oon jotenkin kahden vaiheilla, etten osaa itse päättää, sanokaa te omat mielipiteenne! Sivuista sen verran, että Mintun sivu pysyi ennallaan, mutta mun ja Pojun sivut uusin. Lisäksi uutena tuli Kisakalenteri ja myöhemmin tulee Myynnissä -osio.

Oon nyt tässä miettinyt, että alkaisin tehdä vähän erilaisia treenipostauksia, koska nykyiset ovat omasta mielestänikin todella tylsää luettavaa. En oikein vielä tiedä millaisia niistä jatkossa tulee, mutta yritän välttää vain kirjoittamasta, mitä tunnilla tapahtui, tuskimpa ketään oikeasti kiinnostaa mitä tehtävää tehtiin vaan miten oikeasti meni ja mikä oli hankalaa ja mikä helpompaa, mahdollisesti ongelmien ratkomista joukossa.

Aloitetaan nyt vaikka tämän päivän tunnilla ja katotaan mitä tästä tulee! Ensinnäkin tänään olin kerrankin ajoissa tallilla ja sain laittaa ponin rauhassa kuntoon. Alkuverkkaan otettiin pitkästä aikaa raippa mukaan ja ponilla kirjaimellisesti pyöri silmät päässä, riitti kuin hipaisi raipalla niin herra sinkaisi menemään. Alkuaikoina mulla oli kyllä raippa mukana, mutta nyt pitkiin aikoihin ei olla käytetty, niin näköjään sai ponin vähän villiksi. Päätettiin jättää raippaan totuttaminen vasta myöhemmälle, kun nyt on taas kisat tulossa.

Raipan jättämisenkin jälkeen takajalat olivat hyvin mukana ja poni reagoi nopeammin. Verkan jälkeen tultiin viikonlopun rata kerran läpi. Osittain poni oli ihanan ryhdikäs, välillä taas meinasi painaa luotiviivan alle ja tahti oli vähän hukassa, jolloin sai itse ratsastaa jalalla super tarkasti. Radan jälkeen tultiin vähän väistöjä ja sulkuja, sulut tuottivat vähän ongelmaa, kun tuntuu itestäkin oudolta asettaa väistön suuntaisesti. Loppuun tultiin vielä kootusta käynnistä pysähdyksiä, jotka olivat oikeastaan koko tunnin vaikein asia. Poju meinasi koko ajan luisua pohkeiden välistä, kiskoi päätään, poikitti ja steppasi - oli vissiin niin tylsää!

Ku ois vaa nii kiva painaa täyttä laukkaa ympäri kenttää... :D

Oliko tämmöinen tuntiselostus entistä parempi, huonompi vai millasta toivoisitte? Sana on vapaa!

Viikonloppuna meillä oli tosiaan tarkoitus mennä Sipooseen kisoihin, mutta pienen töppäyksen takia suunnataankin nyt traikku kohti Hämeenlinnaa. Onneksi löydettiin kuitenkin viikonlopulle kisat, kun ennen meidän ensimmäisiä aluekisoja olisi kiva saada edes hiukan viimeisintä parempi startti alle.

31. MIKSEI MINTUSTA TULE POSTAUKSIA?

Väkisinkin, kun lukijamäärä alkaa olla tätä luokkaa, niin samoja kysymyksiä tulee ja useita. Yksi yleisimmistä on Millon Mintusta tulee postaus vai enkö enää ratsasta ponia ollenkaan? Päätinkin nyt vastata tähän kysymykseen laajemmin ja kertoa teille, miksei Mintusta enää tule niin paljoa postauksia. Toivottavasti tämä selventää edes hiukan ja ymmärrätte asian paremmin.

Ensinnäkin, kun aloitin Mintun vuokraamisen 2009, olin 135cm pitkä, jolloin poni oli minulle jopa hiukan suuri. Noista mitoista olen kuitenkin kasvanut aika paljon, kun nykyään olen 153cm - eli lähes tulkoon 20cm pidempi. Poni kun on 117cm, eikä se enää suurene mun tarpeiden mukaan, niin alkaa jalat pikkuhiljaa olla yhä lähempänä ja lähempänä maata.

Toisekseen Mintulla puitteet eivät ole niin hyvät ympärivuotiseen treenailuun, kenttä on toisinaan tosi hyvässä kunnossa, mutta kun Suomen oloihin kuuluu tämä ikuinen kiusa, talvi, joka vaikuttaa pohjaan joka vuosi erilailla. Tähän saakka puitteet ovat riittäneet, mutta pikkuhiljaa kun mäkin haluan päästä eteenpäin myös "kisaurallani" (jos asian voi näin muotoilla), niin alkaa olla puitteilla suurempi merkitys.

Nyt kun olen alkanut yhä tavoitteellisemmin treenata Pojulla, ei meilläkään riitä aika ja rahat kaikkeen, jostain on luovuttava, vaikkei kuinka haluaisikaan. Lisäksi myös mun isä ratsastaa, nykyään siis samalla tallilla missä Poju asuu, joten siinä on kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mintulle taas kyydit ovat vaikeammat järjestää, kun sinne on pidempi matka, eikä porukoilla niinkään tekemistä mun tallireissun aikana. Julkiset kyllä kulkee, mutta aina mun lukkari ei tunnu sopivan bussiaikatauluihin - lisäksi kun alan olla niin vanha, etten enää pääse 11-vuotiaan lipulla (kyllä, sillä oon vielä viimekin syksynä kulkenut XD), niin bussilippu alkaa maksaa enemmän, kun itse ponin vuokra.

Luonteeltaan Minttu on varmaan rehellisin ja opettavaisin poni, mitä tuun ikinä tapaamaan. Jos kuitenkin mietitään taas tätä kisaamista, niin mä alan olla jo niin pitkä, että pikkuhiljaa varmaan alkaisin tuomareiltakin tulla vinkkailua, että isompi poni alle. Ja vaikka pääkopassaan Minttu on GP-tason este- sekä koulutykki ja rohkeutta löytyy vaikka muille jakaa, niin alkaa se rakenne ja liike jossain vaiheessa tulla vastaan.

Mintulla on nykyään kaksi uutta vuokraajaa ja ponilla on paljon annettavaa heille. Aluksi mun oli vaikea tottua ajatukseen, että joku muukin ratsastaa "mun" Minttua, mutta lopulta pyysinkin omistajaa hankkimaan uuden vuokraajan, sillä niin se on kaikille parempi. Kaikki mitä poni on opettanu mulle ja mä sille, pääsee käyttöön, jonkun muun hyödyksi.

Minttu on mulle super rakas ja oon tosi kiitollinen ponille ja sen parhaalle omistajalle, että ollaan saatu kulkea näin pitkä aika yhdessä. Mintun ja mun tarina ei oo kuitenkaan vielä loppu, tuskin koskaan, aina mä tuun siellä silloin tällöin käymään, tän kevään/kesän ehkä aktiivisemmin, aika näyttää. Minttu on opettanut mulle kaiken kisaamisesta ja itsenäisesti ratsastamisesta, se on tuonut mut tähän pisteeseen, enkä koskaan tuu unohtamaan sitä. Tekin tuutte kuulemaan ponista vielä, odottakaa vaan kärsivällisesti, kyllä se karvanalle täällä silloin tällöin esiintyy!

30. PIKAISTA PÄIVITTELYÄ

No oonpas mä kiireinen, kun en taaskaan tänne oo kerennyt tulla päivittelemään! No nyt tulee sitten kuulumisia vähän pidemmältä ajalta, katsotaan mitä kaikkea muistan kertoa.

Ensinnäkin Pojun kanssa meillä on treenit sujunut aika hyvin, välillä tosi hyviä pätkiä ja välillä sitten ei mitään erityisesti mainittavaa. Ollaan tehty enimmäkseen väistöjä, pysähdyksiä, keskitytty mun käsiin ja istuntaan, ponin rentouteen ja just kaiken kaikkiaan kokonaisuuteen. Väistöihin ollaan VIHDOIN saatu jotain tolkkua ja muut ylläolevat parantuvat pikkuhiljaa - mutta hiljaa hyvä tulee, eikö?

Sitten pakko mainita, nimittäin tänä vuonna olin ekan ja todennäköisesti myös vikan kerran (harmi!) pulkkaratsastusta viime tiistaina. Vedettiin Lotan vuokraponilla pitkin maastoja tuhatta ja sataa, en ees muistanu kuinka hauskaa se olikaan. Jos ette oo vielä tänä vuonna mennyt, niin suosittelen, jos vaan tilanne ja sopiva poni tulee vastaan, ihan parasta!

Viikonloppuna taas olin kaverini Kitin mukana tallilla ja pidin Kitille ja Desvalle tunnin, en muistanut että sekin on niin kivaa. Ihme hehkutusta, mutta joskus pidin leikkimielisesti kavereille tunteja Nuuksiossa, mutta nyt kyseinen "harrastus" on jäänyt taka-alalle, niin olipa niin hauskaa laittaa muut vaihteeksi paiskimaan töitä!

Sunnuntaina olin myös Horse Fair messuilla, hyvin siellä sai päivän kulutettua, lähinnä kojuja kiertelemässä, mutta käytiin me myös katsomassa muutama näytös. Tosi hyviä oli kaikki ja Pojun tarhakaveri Jokeri esiintyikin siellä! Herra käyttäyty tapansa mukaan super hyvin ja oli kuin vanha tekijä. Mitään en ostanut ja hyvä niin, koska tällä hetkellä mulla ei ole mitään must have -heppakamaa, niin ei sitten mihinkään turhaan kuluttanut rahojani. Mitä te tykkäsitte tämän vuoden messuista?

Kuvat c. Petra

29. KESKIVERTO KISAPÄIVÄ

Huominen kisapostaus... krhm... noo parempi myöhään kun ei milloinkaan! Yksinkertaisesti ei vain ollut fiilistä kirjoittaa, niin en väkisin viittinyt alkaa postausta väkertämään. Elikkä siis, oltiin nyt lauantaina kisoissa Kotisillan tallilla Karjalohjalla ja luokkana oli HeB. Lotta oli kisoissa mukana hoitamassa ja meidän piti kuvata kisapäivä videopostaus, mutta sitten tulikin aamulla sen verran kiire, ettei siitä tullut mitään.

Lähtölistoissa ei ollut ollenkaan aikataulutusta, vain alkamisaika, joten saatiin aamulla varata ihan reippaasti aikaa, ettei sitten tulisi kiire. Päästiin suurimpiirtein aikataulussa liikkeelle, mutta mulla oli silti pieni stressi, että keretäänkö varmasti tarpeeksi ajoissa. Kisapaikalla meillä olikin sitten varmaan parikin tuntia aikaa, joten ei otettu ponia heti ulos kopista.

Verkka-aika oli vain 10min, joten käveltiin ponin kanssa aika pitkään siinä ulkokentällä, ennen kuin päästiin maneesiin. Verkassa poni oli ihan ok, vähän ryhdikkäämpi kuin kotona, välillä taas halus painaa vaan menemään, jolloin painui turhan alas. Verkkailin laukassa, jonka jälkeen aloin hakemaan hyvää ravia ja laukasta seis, loppujen lopuksi poni tuntui ihan hyvältä ennen radan alkua.

Oltiin ensimmäisiä meidän verkkaryhmästä, kuten viimeksikin, niin mähän pelkäsin, että unohdan taaas radan. Radalla poni tuntui ihan ok, painoi vain liikaa kädelle ja lopulta luotiviivan alle, minkä oikeastaan tiedostin selkään, mutten kuitenkaan korjannut... tyhmä minä. Keskityin vähän liikaa itse siihen radan muistamiseen, että unohdin itse ratsastuksen, mutta ei se nyt meidän huonoinkaan rata ollut. Radan jälkeen sanoin, että oon ihan tyytyväinen, kävi miten kävi.

Possat oli tasan 57% ja tuomarin kommentti oli Poni liikkuu energisesti. Pyrkii ajoittain kuolaimen alle. Pehmeyttä ja täsmällisyyttä siirtymisiin.

Kun sain paperin käteen, niin ensin olin vähän silleen, että no oli aika tiukka arvostelu, mutta videolta nähtynä ja viimeistään Tarjan kanssa läpi käytynä tajusin, että olisi saanut olla tiukempikin arvostelu. Enimmäkseen harmitti, että ne asiat mitä ollaan kotona hinkutettu ja viilattu (sisääntulot, pysähdykset, laukkalävistäjät, siirtymiset) menivät ihan penkin alle... Toisaalta esim. keskiravi meni ihan ok, mitkä lähes aina kotona karkasivat laukalle!

Kokonaisuudessaan päivä meni ihan kivasti, paikka oli kiva ja taso aika kova! Ajattelin, että sitten kun saadaan oikeasti semmonen rata, mihin oon tosissaan tyytyväinen, niin teen videokoosteen meijän tokasta radasta (ekaa ei ole videolla, siksi toinen) ja viimesimmästä, että näätte, miten ollaan kehitytty kisatilanteessa. Jos nyt miettii, niin siitä on vaan puoli vuotta, kun poni starttasi ensimmäiset koulukisansa ja nyt se saa lähes 60% tulosta Helposta B:stä.

Ulkoasu uudistuu tässä pikkuhiljaa, en oo vielä ihan varma mitä haluan, mutta mainitsen sitten jossain postauksessa kun kaikki on valmista. Sivuihinkin tulossa lisäystä, toivottavasti saisin muokattua ulkoasusta yhtä kivan kuin mitä banneri on, mä ainakin tykkään siitä aivan super paljon, entäs te?

28. REENII REENII

Tämä ja viime viikko treenattiin ahkerasti tämän päivän koulukisoja varten ja nyt hieman selostusta treeneistä ennen huomista kisapostausta. Maanantaina tehtiin tunnilla lähinnä radan asioita, lisättyä ravia, laukkalävistäjiä ja loivaa kiemuraa ja lopuksi vielä rata kokonaisuudessaan. Rata meni aika sähläten, mutta ihan hyviäkin pätkiä mahtui joukkoon.

Keskiviikkona valmennuksessa jatkettiin radan asioiden kanssa, tehtiin lävistäjällä laukasta seis, käyntiin tai raviin ja ne sujuivat super! Poni esitti varmaan parasta laukkaa ikinä, kokosi, mutta säilytti energian, oli niin voittajafiilis. Ravilisäykset eivät nyt niinkään vakuuttaneet, mutta kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin.

Perjantaina ratsastin ponin vielä läpi ennen kisoja, ravilisäykset, laukkalävistäjät, nostot, siirtymiset, ei mitään sen kummempaa. Poju oli aika hyvä, mutta ei mikään huippu, tosin pari pätkää oli ihan super. Lotta oli kuvaamassa ja saatiin aika hyviäkin kuvia pimeestä huolimatta. Jouduin vähän muokaamaan noita, joten laatu kärsi, mutta koitetaan selvitä.

27. AINA EI VOI ONNISTUA

Eilen heppailtiikin vähän pidemmän kaavan mukaan, ekana mentiin Petran ylläpitoponille Leksalle ja sieltä sitten suoraan Pojulle. Mulla oli Pojulla taas valmennus ja edelleen se oli sitä samaa räpellystä kuin maanantainakin... Kevennettynä ravi oli ihan rentoa, mutta kun istuin alas, poni ravasi ensin rennosti, mutta sitten mä "annoin kaiken pois", josta poni jännitty ja mä en saanut tilannetta hallintaan, vaan levitin kädet ja jännityin itekin. Ja tein tän saman virheen niin pirun monta kertaa... Laukka taas oli ihan hyvää, mutta mä levittelen noita mun käsiä taas niin paljon! Kuvista ja videoista onneksi näkee omat virheet niin hyvin, että pakko itekin alkaa vähän miettiä mitä siellä oikein säätää.

 

Kerrankin sää suosi ja aurinko paisto, kun oli kamera mukana, jes! Otettiin sitten muutamia kuvia vielä narun päässä tunnin jälkeen - ekana poni vähän ihmetteli, että mitä se nyt joutuu vaan seisoskelemaan, mutta lopuksi kun sai ideasta kiinni, niin se poseeras ihan mielelläänkin.

No comments...

Tänään onkin sitten luvassa armotonta ilman jalustimia treeniä, nimitttäin meinasin olla laittamatta jalustimia ollenkaan satulaan kiinni! Joutuu sitten lantio kunnolla töihin ja luulis ton jalalla puristamisen ja pomppimisen sitten jäävän vähemmälle - well see, well see..