25. VUOSI VALMENNUSTA TAKANA

Päätin aloittaa kirjottamaan nyt postausta siitä, miten oon päätynyt tähän valmennustilanteeseen, missä nyt oon. Reilu vuos sitten takaperin kävin siis ratsastuskoululla, Nuuksion ratsastuskeskuksessa, normaaleilla tunneilla, este- ja kouluryhmässä. Syyskausi oli loppumassa ja musta tuntu että olin jo pidemmän aikaa junnannu oman ratsastuksen kanssa paikallaan. Kuulin sitten ihan ohi mennen, että keväällä sinne tulis 4 hengen valmennusryhmä, joka pääsis sitten kisaamaan ulkopuolisiinkin kisoihin. Nuuksiossa ratsastajat eivät normaalisti päässeet ulkopuolisiin kisoihin, joten tilaisuus oli aika lailla ainutlaatuinen. Kysyin siitä sitten tallin omistajalta ja toisin kuin luulin, valmennus oli kouluryhmä - ensiksi olin vähän pettynyt, koska tuolloin olin henkeen ja vereen enemmän esteratsastaja. Loppujen lopuksi aloin kuitenkin miettimään, että voishan sileän työstäminen olla vaihteeksi ihan hyväksi, ja olihan mulla kuitenkin sen lisäksi yksi estetunti viikossa.

Esteratsastaja... kevät 2011 kisat.

Vikat koulukisat ennen kun menin valkkuun, ihana istunta!

Valmennus alkoi tammikuussa ja ideana oli, että kaksi kertaa kuukaudessa tallin omistaja piti tunnin ja kaksi kertaa ulkopuolinen valmentaja, Tarja Malmström. Muistan Tarjan ekan kunnon tunnin jälkeen, miten selitin ihan paniikissa kavereille, kuinka se vaatii siellä peräänantoa! Olin tottunut normaaliin kehän kiertämiseen, eikä mulla ollut mitään hajua, kuinka poni saataisiin kulkemaan pyöreenä. Tarja oli alusta asti tiukka ja pikkuhiljaa aloin tykätä siitä, kuinka multa vaaditaan enemmän ja paremmin. Oikeestaan valmennuksen kautta opin ekoja kertoja oikeesti vaikuttamaan hevoseen niin, että ratsastus on koko ajan "pientä keskustelua" hevosen kanssa. Kokonaisuudessaan olin vielä aika hukassa, mutta pieniä palasia alkoi loksahtelemaan paikoilleen.

Mun vakiratsu oli tuolloin eestinponi Tiktor, joka kiersi lähinnä pikkulasten tunteja. Vaikka ja kuinka halusin hoitoponini Bobbyn, en saanut sitä, sillä tallin omistajan mukaan se olisi vihelletty ulos kisoissa, koska huonosti liikkuessaan se olisi näyttänyt epäpuhtaalta. Nielin pettymyksen ja keskityttiin Tiktorin kanssa treenaamiseen. Käytiin kotitreenien ohella mm. Cajuksella treenaamassa "vieraassa paikassa", jossa tämä poni pirulainen otti myös hatkat ja hauskuutti paikalla olijoita. Puolessa välissä kautta miellä vaihtui ulkopuolinen valmentaja, ja mulla meni maku koko hommaan. Uusi valmentaja oli ok, mutta ei niin hyvä, että olisi innostanut mua käymään jokaisella tunnilla. Kauden aikana käytiin yhdet ulkopuoliset kisat, mutta tulos olikin sitten aika lailla katastrofaalinen, reilut 50% Helposta C:stä. Kotona seurakisat sitten sujuivatkin sitten hyvin ja napattiin Tiktorin kanssa voitto, tähän mennessä mun ainut sellainen!

Valmennusporukka

Laakspohjassa koulukisoissa, ei löytynyt radalta mitään kuvaa.

Voitto kotikisoista.

Kesän alussa sitten tulikin vähän ikävämpiä uutisia, nimittäin Nuuksio myytiin ja ratsastuskoulu lopettaisi syksyyn mennessä. Kesällä en oikeastaan käynyt juuri yhtään Nuuksiossa, kun mulla oli Minttu ylläpidossa ja musta tuntu, että en halunnut mennä Nuuksioon, kun tiesin, että joku päivä kun menisin sinne, Bobby olis voinut vaan olla myyty ja poissa. Kesän lopussa tallin omistajat vaihtui ja ratsastuskoulu lopetti kokonaan, hepat myytiin kesän aikana ja suurin osa pääsi hyviin koteihin.

Kesäkuun alussa kun lähdettiin Perniöön leireilemään, niin meillä tuli traikkuongelma ja viime hetkellä saatiin sitten traikku vuokrattua, nimittäin Tarjalta. Tarja valmensi tuolloin epäsäännöllisen säännöllisesti mua Mintulla, joten oltiin jonkun näkösissä yhteyksissä. Traikusta puuttui joku väliosa, joka oli Tarjan miehen autossa, niin sitä odotellessa sitten Tarja näytti paikkoja ja Poju oli sillon tarhassa. Tarja alko kyselemään, että missä me meinataan jatkaa syksyllä tunneilla, kun Nuuksio lopetti. Kysy myös siinä samalla josko olisin halunnut tulla testaamaan Pojua ja alkaa vuokraamaan sitä. Tottakai innostuin ajatuksesta ja mun isällekin löyty hyvä vuokrahevonen, niin sovittiin sitten koeratsastus.

Ekalla kerralla kun nousin Pojun selkään, niin musta tuntu, että koko ajan ponia piti pidätellä ja en osannut rentoutua siellä melkeen yhtään. Oli jotenkin epätodellista, että poni kulki niin luonnollisesti oikeinpäin ja oli miellyttävä ja pehmeä ratsastaa - ja herkkä! En edes muista, millon oli mennyt herkällä hevosella ennen Pojun koeratsastusta. Ensimmäinen kerta meni ihan hyvin, ja Tarja alko jo muistaakseni sillon puhumaan kisoista, hah! Kesällä kävin Pojulla kerran tai kaksi viikossa ja kun Minttu meni takaisin kotiin niin aloin käymään Pojulla kaksi kertaa viikossa, suurimmaksi osaksi valvovan silmän alla.

Koeratsastus, hyhhyh nyt kun kattoo, niin kauheen näköstä toi oli...

Syksyllä kävin sekä Mintulla että Pojulla valmennuksissa, ja pari viikkoa Minttu olikin tehotreenissä Tarjalla. Kisoissa käytiin mahdollisimman usein, ja valmennus ja kisarutiini alkoi tuottamaan tulosta. Mintun kanssa saatiin ihan hyviä prossia HeB:stäkin sekä laukkaan voimaa ja pyöreyttä. Pojua totuteettiin lähinnä kisatilanteisiin ja pikkuhiljaa alettiin saada rentojakin pätkiä radoille - joista ei ollut tietoakaan muutamiin ensimmäisiin kisoihin! Koulun ohella käytiin molempien kanssa välillä myös estekisoista, mutta syksyn mittaan musta alko tulemaan yhä enemmän tuuppari.

Tokat koulukisat Pojulla

Mintun kanssa toka Helppo B

Nyt talvella oon jättänyt Mintun kanssa valmennukset kokonaan pois ja sen kanssa vaan hölläillään, poni on saavuttanut jo niin paljon, että se pitää nyt taukoa kunnon treenaamisesta. Pojun kanssa sitten väännetään sitäkin enemmän, 2-3 valmennusta viikossa ja kisakalenteria suunnitellaan, kunhan kipan kisakalenteria vähän päiviteltäisiin. Oikeestaan Tarjan valmennusten takia oon nyt tässä, oon aina ollut kunnianhimonen ja kilpailuviettinen, niin itsekin kisaava sekä määrätietoinen ja vaativa valmentaja sopii kun nenä päähän! Nyt jälkeenpäin mietittynä oon vuodessa kehittynyt enemmän kun koskaan ennen - vaikka itse sanonkin. Jos Nuuksiota ei oltais myyty, niin tuskin olisin päätynyt tähän, siispä onni onnettomuudessa.

Tästä

lähdettiin...

...ja tähän ollaan tultu!

Pitkä matka ollaan tultu ja vieläkin pidempi on edessä, mutta oikeissa käsissä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti tykkäsitte tästä vähän erilaisesta postauksesta, musta oli tosi kivaa kirjottaa tätä ja miettiä samalla, mitä kaikkea tässä vuoden aikana onkaan tapahtunut. Laittakaa ihmeessä kommenttia, mitä tykkäsitte, risut ja ruusut ovat tervetulleita!