27. AINA EI VOI ONNISTUA

Eilen heppailtiikin vähän pidemmän kaavan mukaan, ekana mentiin Petran ylläpitoponille Leksalle ja sieltä sitten suoraan Pojulle. Mulla oli Pojulla taas valmennus ja edelleen se oli sitä samaa räpellystä kuin maanantainakin... Kevennettynä ravi oli ihan rentoa, mutta kun istuin alas, poni ravasi ensin rennosti, mutta sitten mä "annoin kaiken pois", josta poni jännitty ja mä en saanut tilannetta hallintaan, vaan levitin kädet ja jännityin itekin. Ja tein tän saman virheen niin pirun monta kertaa... Laukka taas oli ihan hyvää, mutta mä levittelen noita mun käsiä taas niin paljon! Kuvista ja videoista onneksi näkee omat virheet niin hyvin, että pakko itekin alkaa vähän miettiä mitä siellä oikein säätää.

 

Kerrankin sää suosi ja aurinko paisto, kun oli kamera mukana, jes! Otettiin sitten muutamia kuvia vielä narun päässä tunnin jälkeen - ekana poni vähän ihmetteli, että mitä se nyt joutuu vaan seisoskelemaan, mutta lopuksi kun sai ideasta kiinni, niin se poseeras ihan mielelläänkin.

No comments...

Tänään onkin sitten luvassa armotonta ilman jalustimia treeniä, nimitttäin meinasin olla laittamatta jalustimia ollenkaan satulaan kiinni! Joutuu sitten lantio kunnolla töihin ja luulis ton jalalla puristamisen ja pomppimisen sitten jäävän vähemmälle - well see, well see..

26. RÖLLEILYÄ

Mun pitikin kirjotella viime viikon valmennuksista jotain, mutta viime viikon loppu menikin sitten niin tiivistahtisesti, etten kerennyt ollenkaan edes konetta avaamaan. En nyt jälkeenpäin muista kyllä yhtään mitä tehtiin, mutta eipä se nyt tuskin ketään haittaa. Eilen mulla oli siis myös valmennus ja huomasi, että yliväsyneenä risteilyn jälkeen siitä ei meinannut tulla yhtään mitään, poni oli taas vähän kuriton ja mä en oikeen keskittynyt. Ravissa oli taas ongelmia niin roppakaupalla, että ei mitään järkeä, mä pompin ja säädin, laukka taas sitten oli hyvää ja aina vaan parempaa.

Tänään olin kaverin mukana hoitamassa sen hoitoponia, pikkusta shettistä Rölliä. Harjailtiin ja käytiin pieni käyntilenkki parilla ravipätkällä, ite sain ratsastaa, kun oon tämmönen minikokonen. Ei tehty mitään sen kummempaa, mutta pitää sanoa, että oli kyllä syötävän suloinen ja tavattoman miellyttämishaluinen shettis. Poseeraamisen tää herra hallitsi, tossa alla muutamia kuvia Röllistä.

Loppuviikosta on luvassa sitten yhä enemmän heppailua, todennäköisesti myös uusia kuvia Pojusta! Ihanaa hiihtoloman jatkoa kaikille, jotka etelässä asuvat ja muille tsemppiä viimeisiin tuskaisiin koulupäiviin ennen loman alkua. Ps. ulkoasuun on tulossa muutosta uuden bannerin myötä!

25. VUOSI VALMENNUSTA TAKANA

Päätin aloittaa kirjottamaan nyt postausta siitä, miten oon päätynyt tähän valmennustilanteeseen, missä nyt oon. Reilu vuos sitten takaperin kävin siis ratsastuskoululla, Nuuksion ratsastuskeskuksessa, normaaleilla tunneilla, este- ja kouluryhmässä. Syyskausi oli loppumassa ja musta tuntu että olin jo pidemmän aikaa junnannu oman ratsastuksen kanssa paikallaan. Kuulin sitten ihan ohi mennen, että keväällä sinne tulis 4 hengen valmennusryhmä, joka pääsis sitten kisaamaan ulkopuolisiinkin kisoihin. Nuuksiossa ratsastajat eivät normaalisti päässeet ulkopuolisiin kisoihin, joten tilaisuus oli aika lailla ainutlaatuinen. Kysyin siitä sitten tallin omistajalta ja toisin kuin luulin, valmennus oli kouluryhmä - ensiksi olin vähän pettynyt, koska tuolloin olin henkeen ja vereen enemmän esteratsastaja. Loppujen lopuksi aloin kuitenkin miettimään, että voishan sileän työstäminen olla vaihteeksi ihan hyväksi, ja olihan mulla kuitenkin sen lisäksi yksi estetunti viikossa.

Esteratsastaja... kevät 2011 kisat.

Vikat koulukisat ennen kun menin valkkuun, ihana istunta!

Valmennus alkoi tammikuussa ja ideana oli, että kaksi kertaa kuukaudessa tallin omistaja piti tunnin ja kaksi kertaa ulkopuolinen valmentaja, Tarja Malmström. Muistan Tarjan ekan kunnon tunnin jälkeen, miten selitin ihan paniikissa kavereille, kuinka se vaatii siellä peräänantoa! Olin tottunut normaaliin kehän kiertämiseen, eikä mulla ollut mitään hajua, kuinka poni saataisiin kulkemaan pyöreenä. Tarja oli alusta asti tiukka ja pikkuhiljaa aloin tykätä siitä, kuinka multa vaaditaan enemmän ja paremmin. Oikeestaan valmennuksen kautta opin ekoja kertoja oikeesti vaikuttamaan hevoseen niin, että ratsastus on koko ajan "pientä keskustelua" hevosen kanssa. Kokonaisuudessaan olin vielä aika hukassa, mutta pieniä palasia alkoi loksahtelemaan paikoilleen.

Mun vakiratsu oli tuolloin eestinponi Tiktor, joka kiersi lähinnä pikkulasten tunteja. Vaikka ja kuinka halusin hoitoponini Bobbyn, en saanut sitä, sillä tallin omistajan mukaan se olisi vihelletty ulos kisoissa, koska huonosti liikkuessaan se olisi näyttänyt epäpuhtaalta. Nielin pettymyksen ja keskityttiin Tiktorin kanssa treenaamiseen. Käytiin kotitreenien ohella mm. Cajuksella treenaamassa "vieraassa paikassa", jossa tämä poni pirulainen otti myös hatkat ja hauskuutti paikalla olijoita. Puolessa välissä kautta miellä vaihtui ulkopuolinen valmentaja, ja mulla meni maku koko hommaan. Uusi valmentaja oli ok, mutta ei niin hyvä, että olisi innostanut mua käymään jokaisella tunnilla. Kauden aikana käytiin yhdet ulkopuoliset kisat, mutta tulos olikin sitten aika lailla katastrofaalinen, reilut 50% Helposta C:stä. Kotona seurakisat sitten sujuivatkin sitten hyvin ja napattiin Tiktorin kanssa voitto, tähän mennessä mun ainut sellainen!

Valmennusporukka

Laakspohjassa koulukisoissa, ei löytynyt radalta mitään kuvaa.

Voitto kotikisoista.

Kesän alussa sitten tulikin vähän ikävämpiä uutisia, nimittäin Nuuksio myytiin ja ratsastuskoulu lopettaisi syksyyn mennessä. Kesällä en oikeastaan käynyt juuri yhtään Nuuksiossa, kun mulla oli Minttu ylläpidossa ja musta tuntu, että en halunnut mennä Nuuksioon, kun tiesin, että joku päivä kun menisin sinne, Bobby olis voinut vaan olla myyty ja poissa. Kesän lopussa tallin omistajat vaihtui ja ratsastuskoulu lopetti kokonaan, hepat myytiin kesän aikana ja suurin osa pääsi hyviin koteihin.

Kesäkuun alussa kun lähdettiin Perniöön leireilemään, niin meillä tuli traikkuongelma ja viime hetkellä saatiin sitten traikku vuokrattua, nimittäin Tarjalta. Tarja valmensi tuolloin epäsäännöllisen säännöllisesti mua Mintulla, joten oltiin jonkun näkösissä yhteyksissä. Traikusta puuttui joku väliosa, joka oli Tarjan miehen autossa, niin sitä odotellessa sitten Tarja näytti paikkoja ja Poju oli sillon tarhassa. Tarja alko kyselemään, että missä me meinataan jatkaa syksyllä tunneilla, kun Nuuksio lopetti. Kysy myös siinä samalla josko olisin halunnut tulla testaamaan Pojua ja alkaa vuokraamaan sitä. Tottakai innostuin ajatuksesta ja mun isällekin löyty hyvä vuokrahevonen, niin sovittiin sitten koeratsastus.

Ekalla kerralla kun nousin Pojun selkään, niin musta tuntu, että koko ajan ponia piti pidätellä ja en osannut rentoutua siellä melkeen yhtään. Oli jotenkin epätodellista, että poni kulki niin luonnollisesti oikeinpäin ja oli miellyttävä ja pehmeä ratsastaa - ja herkkä! En edes muista, millon oli mennyt herkällä hevosella ennen Pojun koeratsastusta. Ensimmäinen kerta meni ihan hyvin, ja Tarja alko jo muistaakseni sillon puhumaan kisoista, hah! Kesällä kävin Pojulla kerran tai kaksi viikossa ja kun Minttu meni takaisin kotiin niin aloin käymään Pojulla kaksi kertaa viikossa, suurimmaksi osaksi valvovan silmän alla.

Koeratsastus, hyhhyh nyt kun kattoo, niin kauheen näköstä toi oli...

Syksyllä kävin sekä Mintulla että Pojulla valmennuksissa, ja pari viikkoa Minttu olikin tehotreenissä Tarjalla. Kisoissa käytiin mahdollisimman usein, ja valmennus ja kisarutiini alkoi tuottamaan tulosta. Mintun kanssa saatiin ihan hyviä prossia HeB:stäkin sekä laukkaan voimaa ja pyöreyttä. Pojua totuteettiin lähinnä kisatilanteisiin ja pikkuhiljaa alettiin saada rentojakin pätkiä radoille - joista ei ollut tietoakaan muutamiin ensimmäisiin kisoihin! Koulun ohella käytiin molempien kanssa välillä myös estekisoista, mutta syksyn mittaan musta alko tulemaan yhä enemmän tuuppari.

Tokat koulukisat Pojulla

Mintun kanssa toka Helppo B

Nyt talvella oon jättänyt Mintun kanssa valmennukset kokonaan pois ja sen kanssa vaan hölläillään, poni on saavuttanut jo niin paljon, että se pitää nyt taukoa kunnon treenaamisesta. Pojun kanssa sitten väännetään sitäkin enemmän, 2-3 valmennusta viikossa ja kisakalenteria suunnitellaan, kunhan kipan kisakalenteria vähän päiviteltäisiin. Oikeestaan Tarjan valmennusten takia oon nyt tässä, oon aina ollut kunnianhimonen ja kilpailuviettinen, niin itsekin kisaava sekä määrätietoinen ja vaativa valmentaja sopii kun nenä päähän! Nyt jälkeenpäin mietittynä oon vuodessa kehittynyt enemmän kun koskaan ennen - vaikka itse sanonkin. Jos Nuuksiota ei oltais myyty, niin tuskin olisin päätynyt tähän, siispä onni onnettomuudessa.

Tästä

lähdettiin...

...ja tähän ollaan tultu!

Pitkä matka ollaan tultu ja vieläkin pidempi on edessä, mutta oikeissa käsissä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti tykkäsitte tästä vähän erilaisesta postauksesta, musta oli tosi kivaa kirjottaa tätä ja miettiä samalla, mitä kaikkea tässä vuoden aikana onkaan tapahtunut. Laittakaa ihmeessä kommenttia, mitä tykkäsitte, risut ja ruusut ovat tervetulleita!

24. KAUDEN STARTTAUS

Eilinen kisapäivä ei sitten alkanutkaan ihan toiveiden mukaan, sillä aamulla poni päätti leikkiä hippaa mun kanssa ennen kun anto tarhasta kiinni... Saatiin kuitenkin kamppeet ja poni aikalailla aikataulussa pakattua. Seuraava ongelma tulikin sitten meijän vanhan navigaattorin kanssa, nimittäin saatiin vähän ajella lenkkiä, ennen kun löydettiin kisapaikalle, eli Husöseen. Luokkana meillä oli aikuismerkin kouluohjelma, eli Helppo B.

Käveltiin n.15min ja poni katteli paikkoja ihan innoissaan, pysähteli oikeen ja korvat tötteröllä pällisteli. Verkkailtiin kentällä n.10min, lähinnä ravia ja käyntiväistöjä, poni oli tosi super, se liikkuu aina kivasti kisojen verkoissa, onneks! Maneesin verkka olikin vaan 15min, joten sen sai käyttää aika tehokkaasti. Poni oli ihan ihmeissään kun pääsi moneen kuukauteen taas maneesiin ja sen lisäksi pällisteli kukkaruukut, kouluaidat ja katsomon niin huolella... Alkuun sai kyllä pidätellä, oli sen verran meno päällä, mutta lopuksi se oli tosi hyvä.

Kuvat c. Liisa

Oltiin meijän verkkaryhmässä ekoja yhen ratsukon poisjäännin takia. Poni oli tosi rento kun lähettiin radalle ja alkurata menikin tosi hyvin! Sitten parin tehtävän jälkeen hengähdin ja olin silleen huh, täähä menee hyvin - heti sitten tuli semmoset black outit, että sähläsin siellä pariinkin otteeseen. Ärsytti! Kaikki meni kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan hyvin, poni painui välillä luotiviivan taakse liian heikon pohkeen takia ja mä valmistelin vähän huonosti, mutta näin meidän kolmanneksi (?) B:ksi ja kauden ekoiksi kisoiksi ihan kelpo suoritus, 59,8%. Ilman mun töppäilyjä ois varmasti mennyt jo kivasti yli 60%. Poni oli hieno ja ennen kaikkea rento!

Kuva kopioitu http://sonjaw.pic.fi/

Huonoin piste oli 3 ja paras 8, tykkäsin tosi paljon laajasta skaalasta, mitä tuomari käytti. Tuomarin kommentti oli Pajon hyviä pätkiä, ajoittain muoto painuu luotiviivan taakse, muuten poni liikkuu mukavassa peräänannossa. Opettele rata huolellisemmin. Kiva poni!

Parhaat prossa mulla ikinä Helposta B:stä, joten vaikka oonkin itsekriittinen, niin kai sitä pitää tyytyväinen myös itseensäkin olla. Tykkäsin muutenkin kisoista, varsinkin ihana buffa, hyvä maneesi ja kiva tuomari, niin miksei Husöseen joskus uudestaankin vois lähtee!

23. HERKKIS PONI!

Maanantaina mulla oli Pojulla valkku ja tunnilla oli mun lisäksi toinen meijän tallilta kisoihin lähtevä ratsukko. Tehtiin radan asioita pätkissä, väistöjä ja laukkaa eniten. Poju oli superhyvin ulkoavuilla ja musta tuntu, että olin sitä askeleen edellä, toisin kun yleensä oon aina liian hidas. Laukka oli taas superhyvää, eikä ravikaan hullumpaa, sain kontrolloitua ponia istunnalla ja ulkoavuilla.

Keskiviikkona pienen sekaannuksen vuoksi meitä olikin sitten samalla tunnilla peräti kolme, mutta se oli oikeastaan ihan hyvä harjoitus kisatilannetta varten, koska aika usein oon kentällä yksinkin. Mentiin kahdeksikolla ravissa ja laukassa askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Keskiviikkona Poju ei ollut niin hyvin avuilla ja tuntu, että jouduin aika paljon pidellä sitä, kun se innokkaana olis halunnut painella possujonossa.

Tänään oli vielä viimenen valkku ennen kisoja, tarkotus oli verkata samalla tavalla kun sitten kisapaikalla ja ratsastaa kerran rata läpi - jos menee hyvin, niin se on sillä selvä. No eipä ollut sillä selvä! Testattiin ei-niin-hyvää geeliä satulan alle, koska myös mun valmentajan hepalla käytetään samaa geeliä, niin kisapaikalla sen vaihtaminen tulis sitten vähän vaikeeksi. Poju oli alusta alkaen jotenkin kauheen jännittynyt ja melkeen jo arvasin siinä vaiheessa, että se on siitä geelistä. Kevennettäessä oli ok, mutta kun istuin satulaan ja painopiste meni vähän taaemmas (normaalisti) niin johan poni tykitti sitten semmosset pukit! Muutamat rodeot se siinä veteli, ja päätettiin sitten vaihtaa parempi geeli - ja poni toimi kun ajatus... Hiton varusteurheilija, vaan paras ja kallein kelpaa! Lopuksi mentiin vielä rata läpi ja kaikki meni ihan ok, osa pätkistä superisti!

Tunnin jälkeen vielä ponnylle letit ja hännän pesu, huomenna aamulla katotaan kamppeet ja traikku valmiiksi, kun tänään ei vielä keritty. Laitan tähän vielä huomisen aikataulusta kuvaa, mun on aina pakko kirjottaa aikataulu paperille, että hahmotan ajan kunnolla! Laatu on sitten 10+ kuten näkyy...

Tässä joku päivä nappasin Mintusta kännykällä kuvia, aijai silmii sattuu tää laatu!
Ja se on kauheessa nallekarvassa, vaikkei tässä kyllä siltä näytäkään.

Psps. erikoispostaus on kuvia vaille valmis, ajattelin julkasta sen jossain vaiheessa ens viikolla, kun ei ole muuta päiviteltävää!

22. UUTEEN NOUSUUN

Tähän alkuun mun on pakko kiittää teitä kaikkia lukijoita, teitä on jo yli 300, wow, kiitos! Vaikea uskoa, että niin moni, varsinkin tuntematon, jaksaa seurailla mun heppajuttuja, mutta kivaahan se on. Mulla on kehitteillä semmonen pieni erikoispostaus nyt, mutta mä vielä mietin vähän miten sen toteutan. Semmonen on kuitenkin tulossa!

Viime viikonloppuna Mintulla juhlittiin tallin 5-vuotis juhlia ja siellä pidettiin hauskaa ja muisteltiin menneitä. Musta on tosi hassua, että oon ollut mukana reippaasti yli puolet tallin olemassaolosta, oonhan mä siellä käynyt yli 3 vuotta. Jäin sinne sitten yöksi ja sunnuntaina ratsastin Mintulla. Poni oli taas alkuun kauheesti pohkeen takana, niin meni siinä varmaan lähes tunti taas saada se kunnolla avuille. Tein väistöjä, peruutuksia, ravista pysähdyksiä ja reipasta laukkaa. Loppuun poni oli taas hirmu tyytyväinen, pärski ja oli rennon reipas.

Ei nyt ihan tämmönen, mut kuitenki...

Pojulla menin ti-ke-to ja nyt on taas löydetty se tekemisen fiilis, poni on ollut niiiiin magee! Tässä pari kuukautta takaperin tuli semmonen kauhee notkahdus kehityksessä, poni kipitteli pää pystyssä, mä pompin joka askeleella 20cm ja koko tunnin aikana tuli ehkä 2 hyvää pätkää. Mutta nyt on taas mennyt tosi hyvin, tehdään lähinnä Husön radan asioita paloissa. Tähän mennessä ollaan tehty laukkaohjelma, väistöjä, pysähdyksiä, peruutuksia, voltteja, askeleen pidennyksiä jne... Ensi viikolla sitten hiotaan rataa kokonaisuudessaan ja yritetään olla mahdollisimman valmiita kauden starttaukseen!